Lakuista
asiaa.

Hittoon nallekarkit, lakua se söi Napoleonkin!

Paskapuhettako? Pyh! Lakritsijuurta käytettiin jo 4000 vuotta ennen ajan laskumme alkua. Tuolloin hyvän päälle ymmärtäneet faaraot litkivät lakritsijuomaa katsellessaan Niilin virtaa. Ihan lääkkeeksi vain – tietysti. Mustaa huumoria tai ei, lakritsijuurta pakattiin myös näiden hallitsijoiden hautoihin. Siltä varalta, että jos joku sieltä sattuisi joskus heräämään, niin ensimmäisenä hänelle tulisi varmasti mieleen valmistaa lakritsijuurijuomaa!

Sanalla sanoen raivokkaasti lakritsia rakastaneet sotapäälliköt Napoleon, Hannibal ja Aleksanteri Suuri nauttivat tahoillaan tästä suuruudenhulluutta sivuvaikutuksenaan tuoneesta juomasta. Jotta vaikutukset saatiin moninkertaistettua, päätettiin hyvä laittaa kiertoon: lakritsijuureen pääsivät pian tutustumaan myös heidän sotilaansa. Vatsat rauhoittuivat ja hermot siinä sivussa, mutta myös marssikestävyys lisääntyi. Keisari Nerolla hermot sen sijaan paloivat lakritsijuuren nauttimisesta huolimatta kirjaimellisesti – kuten historia meille osoittaa.

Aivan kuten niin moni muukin uskomaton asia elämässä, myös lakritsipalan syntymä tuli täysin pyytämättä ja yllättäen. Kävi nimittäin niin, että vuonna 1670 englantilainen apteekkari George Dunhill tuli keksineeksi tämän huumaavan makupalan ilman tositarkoitusta. Siihen tarvittiin vain ripaus kunnon sohlaamista: lääkereseptiin sekoittui vahingossa jauhoja ja sokeria, jolloin ensimmäinen lakritsimakeinen oli valmis. Loppu onkin makean herkun historiaa!

Kouvolan Lakritsin historia sen sijaan ulottuu yli 100 vuoden takaiseen Viipuriin. Vuonna 1906 Papulan kaupunginosaan Tornionmäkeen perustettiin Vesitehdas Oy, joka toimi virvoitusjuomatehtaana. Vajaat nelisenkymmentä vuotta myöhemmin, tarkalleen vuonna 1942, päivänvalonsa Viipurissa näki Makeis- ja mehu Oy – Kouvolan Lakritsi Oy:n varsinainen edeltäjä. Kouvolan Lakritsin lapsuus oli rauhaton, sillä yritys evakuoitiin lähes välittömästi sodan jaloista. Onneksi uusi koti löytyi Kouvolasta – ja siellä se on ja pysyy!

Sodan jälkeen yhtiö ei tosin saanut valtiolta lupaa ostaa raaka-aineita virvoitusjuomia varten. Valtio antoi sen sijaan kaikessa jalomielisyydessään luvan ostaa raaka-aineita lakritsin valmistusta varten – ja siitä alkoi Kouvolan Lakritsin tarina. Tämä tarina jatkuu edelleen salaisella englantilaisen lakritsikonsultin H. Knochin 1960-luvulla viimeistelemällä reseptillä. Mitä sitä turhaan parasta muuttamaan?

Toisin kuin monet kuvittelevat, lakritsissa ei kuitenkaan ole kysymys vain sokerin, makuaineiden ja väriaineiden sekoituksesta. Kysymys on elämää suuremmasta herkusta, josta ovat aikanaan nauttineet niin Tutankhamon, Aleksanteri Suuri, Hannibal kuin Napoleon. Se kannattaa pitää mielessä, kun seuraavan kerran huomaat Kouvolan Lakritsin pussin sisällön päätyneen vatsaan alta aikayksikön.

Ah, mikä ihana (teko)syy nauttia lakuja!


Sopimusehdot ja Rekisteriseloste