Lakuista
asiaa.

Rock-valokuvaaja Ville Juurikkala, osa 1/2

Kuva: Jani Vuorialho


Guns N’ Roses, Good Charlotte, Steven Tyler, HIM, Linkin Park, Nightwish, Apocalyptica, Hanoi Rocks… Tämä on tarina siitä, miten Vantaalla 1980 syntyneestä Ville Juurikkalasta tuli maailmankuulujen rock-tähtien arvostama kuvaaja.

Kun Villen äiti selasi läpi videokameransa otoksia hän tajusi, että kaikki teknisesti parhaat pätkät olivat 12 kesäisen Villen käsialaa. Äidin rohkaisusta se sitten lähtikin. Teini-ikäisenä Ville kuvaili kavereidensa bändejä ja soitti itsekin aktiivisesti kitaraa. Lukiossa hän päätti perustaa oman valokuvausfirman. Lukion jälkeen Ville sukelsikin suoraan syvään päätyyn ja alkoi kuvata täysipäiväisesti, vaikka Villen isä yrittikin muistutella koulutuksen tärkeydestä. Kävihän Ville kuitenkin ammattivalokuvaajille tarkoitettua viikonloppukurssia. Ensimmäisellä kurssikerralla opeteltiin kuvan rakentamisen oikeaoppisia periaatteita – ja ne olivat täysin päinvastaisia miten Ville oli tottunut tekemään. Villen kurssi jäi yhteen opetuskertaan.

Suurin osa itseoppineen Villen kuvauskeikoista tuli alkuaikoina kavereiden kautta: joku oli kuullut Villestä tutulta tai nähnyt hänen ottamiaan kuvia. Kun Ville 20-vuotiaana bongasi City-lehden työpaikkailmoituksen, lähetti hakemuksen ja sai paikan, jäi bändien kuvaus hetkeksi taka-alalle, kun lehti- ja mainoskuvaus vei nuoren miehen mennessään. 22-vuotiaana Ville olikin jo kuvannut ensimmäisen kirjansa arvostetulle Papa Giovanni -ravintolalle, vaikka monet varoittivat ruokien kuvaamisen olevan haastavaa:

– Ajattelin, ettei mikään nyt mahdotonta ole. Asioita pitää vain tehdä. Ylipäätään olen aina ollut vahvasti avoin kaikelle – myös muutokselle. Jos esimerkiksi kysytään, että ”kuvaatko ruokakirjan”, en vastaa ”en mä osaa” vaan ”totta kai!”. Ja hyvä siitä tuli kokemattomuudesta huolimatta, asiakas ja kaikki olivat erittäin tyytyväisiä.

Jossain vaiheessa bändikuvien kuvaaminen alkoi jälleen pyöriä mielessä ja Ville lähetti portfolionsa Suosikki-lehteen. Sen saman portfolion, jolla hän oli hakenut aikaisemmin myös Aalto-yliopiston taideteolliseen korkeakouluun. Kutsua ei tullut edes pääsykokeisiin. Suosikin kanssa kävi toisin ja Villen intensiivinen tyyli puri Katja Ståhliin. Pian Ville jo kuvasi suurimman osan lehden kuvista. Lisäksi hän kuvasi myös samaan konserniin kuuluviin Katso- ja Soundi-lehtiin. Bändikuvat tulivat tätä kautta takaisin Villen elämään: HIM, The 69 Eyes, Apocalyptica… Ensimmäiset levynkantensa Ville kuvasi kuitenkin hieman yllättäen Darudelle, joka oli tykästynyt miehen tyyliin Soundin kansikuvissa. Pian Katso-lehti tarjosi Villelle paikkaa kuukausipalkkaisena kuvaajana. Ville kieltäytyi:

– Vaikka mulla on vahva oma tyyli, niin mun on helppo irrottautua siitä ja tehdä töitä asiakkaan toiveiden mukaan, kun kyseessä on yksittäinen keikka. Se on jopa ihan virkistävää töiden kannalta, mutta kuukausipalkkaisena se olisi eri juttu, kun kaikki pitäisi tehdä toisen maun mukaan. Lisäksi musta tuntui, että mulla oli paljon enemmän saavutettavana urallani ja siihen aikaan pidin urasaavutuksia elämän tärkeimpänä asiana.

Vuonna 2005 Ville heräili studiollaan railakkaan illan jatkojen jälkeen, kun yksi jatkoporukan jäsenistä – The 69 Eyesin Jussi 69 – valitteli väsyneenä, että kohta pitäisi lähteä keikalle. Ville sanoi lähtevänsä mukaan. Keikka olisi kuulemma Japanissa, mutta Ville buukkasi itselleen lennot ja reilun vuorokauden kuluttua hän jo istui koneessa. Bändin valokuvakirjan tekemisestä oli jo aiemmin ollut The 69 Eyesin solistin Jyrkin kanssa ohimennen puhe. Niinpä kirja polkaistiin liikkeelle Japanissa. Kirja oli ensimmäisiä bändeistä tehtyjä valokuvakirjoja Suomessa – ellei jopa ensimmäinen.

Samaisella Japanin reissulla Ville tapasi myös Hanoi Rocks -yhtyeen. Yhtyeen silloinen manageri Jone Nikula oli Villelle entuudestaan tuttu Idolsin promokuvausten kautta. Pian he olivat jo Jonen ja yhtyeen kitaristin Andy McCoyn kanssa sopineet, että Ville tulisi kuvaamaan Hanoi Rocksin huomisen keikan. Kun Ville sitten seuraavana päivänä ilmestyi bäkkärille ilman kulkulupaa, kohtasi hän epäluuloisen Michael Monroen: ”Kuka suomalainen valokuvaaja täällä on?”. Lopulta Hanoi Rocksin seuraavan levyn kuvat valittiin Villen kuvaamista keikkakuvista, eikä hänen ole sen jälkeen tarvinnut kävellä bändin takahuoneeseen ilman kulkulupaa. Tästä eteenpäin Ville kuvasi kaikki Hanoi Rocksin promokuvat. Ensikohtaamisesta huolimatta – tai ehkä juuri sen takia – Villestä ja Hanoi Rocksin solistista Michaelista tuli myös hyvät ystävät, jotka viettävät aikaa perheiden kesken käyden yhdessä uimarannalla ja leikkipuistossa.

Villen tarina jatkuu seuraavassa postauksessa. Katso Villen Kouvolan Lakritsille kuvaamat Erotu massasta -kampanjakuvat täältä. Kouvolan Lakritsin blogissa esitellään rohkeita, poikkeavia ja inspiroivia henkilötarinoita ihmisistä, jotka ovat uskoneet itseensä ja kulkeneet omaa polkuaan omista ja muiden epäilyistä huolimatta. Nämä ovat tarinoita ihmisistä, jotka ovat uskaltaneet erottua massasta.


Sopimusehdot ja Rekisteriseloste