Lakuista
asiaa.

Rock-valokuvaaja Ville Juurikkala, osa 2/2

Kuva: Jani Vuorialho

Guns N’ Roses, Good Charlotte, Steven Tyler, HIM, Linkin Park, Nightwish, Apocalyptica, Hanoi Rocks… Tämä on tarina siitä, miten Vantaalla 1980 syntyneestä Ville Juurikkalasta tuli maailmankuulujen rock-tähtien arvostama kuvaaja. Lue aiempi kirjoitus Villestä täältä.

Vuosi 2007 oli suomalaisen rock-valokuvaaja Ville Juurikkalan uralle käänteentekevä. Kun Villen kuvaama The 69 Eyesin valokuvakirja ilmestyi 2006, halusivat myös muut sen jälkeen omansa: pian käynnissä olivat valokuvakirjaprojektit Nightwishin ja Apocalyptican kanssa. Samana syksynä niin HIM:n, Nightwishin, Apocalyptican, Amorphisin, Jenni Vartiaisen kuin Juha Tapion levyjen kuvat olivat Villen käsialaa. Ville oli nyt niittänyt mainetta Suomessa, hänellä oli hyvä työtilanne ja hänen kuvaamansa Young Director Award -juliste oli palkittu Vuoden huiput -kilpailussa sekä Kultajyvä-palkinnolla. Kaikki sujui, mutta Ville päätti taas hypätä kohti tuntematonta ja muuttaa Los Angelesiin. Samojen bändien kuvaaminen vuodesta toiseen ei tuntunut omalle. Vaihtoehtoina Los Angelesin rinnalla olivat myös Lontoo ja New York, joista Ville itse enemmän piti. Los Angeles oli kuitenkin lopulta selkeä valinta, kun kovassa nosteessa oleva ja Yhdysvalloissa triplaplatinaa myynyt Good Charlotte saapui Suomeen keikalle.

The 69 Eyesin Jussi pyysi Villen Good Charlotten keikan jälkeen mukaansa juttelemaan bändin pojille, kun Ville kerran oli miettinyt uraa ulkomailla. Bändin solisti Joel Madden kehui Jussin tälle ennakkoon lähettämää Villen kuvaamaa valokuvakirjaa ja kysyi Villeltä: ”Mitä teet huomenna? Lähde kiertueelle meidän kanssa!”. Villellä oli Nightwishin kanssa valokuvakirja kesken, mutta materiaalia oli jo niin paljon, että parin Nightwishin kanssa Pariisissa vietetyn kuvauspäivän jälkeen Ville lensi Good Charlotten perässä Englantiin. Pian Ville nukkui samassa keikkabussissa koko bändin ja Paris Hiltonin kanssa, joka oli bändin kitaristin Benjin silloinen tyttöystävä. Iso-Britannian kiertueen jälkeen Ville löysi itsensä bändin jenkkikiertueelta kuvaamasta.

Ei aikaakaan, kun Villellä oli oma asunto sekä manageri Los Angelesista ja hän oli tutustunut suomalaisten ystäviensä kautta Kat Von D:hen. Kerran Ville erehtyi kertomaan Katille, että Guns N’ Rosesia olisi kiva vielä joskus päästä kuvaamaan. Kat välitti terveiset ystävälleen Slashille, Guns N’ Rosesin kitaristille. Pian Slash jo laittoikin Villelle viestiä, että pitää tämän kuvista ja haluaisi hänet kuvaamaan heitä. Muutaman Los Angeles -vuoden jälkeen Ville oli uusimassa työviisumiaan. Ura Los Angelesissa oli ottanut vihdoin kunnolla tuulta siipiensä alle: hän oli tehnyt mm. levynkannen Slashille ja yhteydenottoja tuli niin Linkin Parkin solisti Chester Benningtonilta kuin muusikko Chris Cornellilta. Villestä alkoi kuitenkin taas tuntua, että hän kaipasi muutosta. Niinpä hän päätti toteuttaa unelmansa pyhiinvaelluksesta Santiagon tiellä. Ville irtisanoi Los Angelesin asuntonsa eikä tiennyt, palaako parin kuukauden vaelluksen jälkeen Los Angelesiin, Suomeen vai jonnekin ihan muualle. Puolessa välissä pyhiinvaellusta Villeltä varastettiin kaikki. Sen jälkeen hän nukkui rahattomana ensin metsissä ja lopulta asui kodittomien kanssa sillan alla. Hän ei omistanut mitään. Tämä oli parasta, mitä Villen elämässä oli tähän mennessä käynyt:

– En ollut koskaan ollut niin onnellinen. Tajusin, ettei menestys ja materia tuonut niin syvää onnea. Menestys ja materia luovat meille useimmille odotuksia ja pelkoja. Kaiken menettämisen jälkeen ei ollut enää mitään menettävää. Ei ollut pelättävää eikä odotuksia. Tilalle tuli tämä hetki. Syvä onni tuli siitä, kun vaan oli – tässä ja nyt.

Pyhiinvaelluksen jälkeen Ville muutti takaisin Suomeen. Hän asui syksyn teltassa saaressa ja talven suvun vanhalla mökillä. Tarve selvittää omia ajatuksiaan ja olla yksin oli suuri. Samaisen vuoden lopulla 2011 Ville raitistui. Pian sen jälkeen hän tapasi vaimonsa Nooran ja he saivat esikoisensa. Ville kävi edelleen säännöllisesti Los Angelesissa kuvaamassa ja talven 2016 Ville, Noora ja kaksi lasta asuivat kaikki yhdessä Enkelten kaupungissa. Viime vuosina Suomessa asuessa Villeltä on tilattu uran isoimpia kansainvälisiä töitä kuten YK:n pääsihteerin muotokuva. Myös teini-ikäisen Villen suuri unelma toteutui: hän pääsi vuonna 2017 HIM-valokuvanäyttelyn jälkeen legendaarisen Morrison Hotel Galleryn listoille 125 maailman arvostetuimman musiikkialan valokuvaajan joukkoon:

– En ollut ajatellut, että Suomeen paluuni jälkeen enää tapahtuisi tämän kokoluokan asioita. Olen kuitenkin kokenut, että elämässä on tapahtunut paljon ”saat sen mistä luovut” -kokemuksia. Ylipäätään ajattelenkin, että unelman kuuluu olla “vapaa”. Unelma eroaa odotuksesta siinä, että odotus on kahlitumpi. Odotuksia jahdataan ”pakko saada” -mentaliteetilla eikä sellainen tee koskaan onnelliseksi. Sillä tiellä pettyy, jos ei saavuta odotuksiaan ja jos saavuttaakin, voi parhaimmillaan saada tyydytyksen tunteen vain joksikin aikaa. Mutta se ei muuta elämää syvällisellä tasolla eikä tuo aitoa onnellisuutta. Unelma sen sijaan vain on. Se ei tuo pettymyksiä ja sen saavuttamisestakin on helpompi nauttia aidosti, koska siihen on saavuttu vapauden tietä pitkin. Sanoisinkin, että tee töitä ahkerasti, mutta vain töiden itsensä takia – ei unelmien takia – ja anna unelmien elää vapaana!

Nykyään Ville asuu perheensä kanssa Lahdessa. Hän on alkanut kuvata myös luontokuvia ja yksittäisten ihmisten potretteja. Se on bändi- ja mainoskuvausten ohella tuntunut hyvältä. Lapset tuovat arkeen vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten rauhallisempi työ luo balanssia:

– Kun on pitkään tehnyt isoja kokonaisuuksia, kuten musiikkivideoita ja valokuvakirjoja, tuntuu hyvälle tehdä välillä pienemmin ja yksinkertaisemmin. Elämän yksinkertaistamisen oivaltaminen onkin viime aikoina ollut vahvasti läsnä. Jossain vaiheessa tein liikaa ja ajauduin siihen, että tein isompia tuotantoja vain siksi, että niin ”kuuluu tehdä”. Vallalla on sellainen oletus, että ihmisen kuuluu aina kehittyä ja tehdä jatkuvasti isompaa. Ei tehdä näin kuten itse olen tehnyt eli muuttaa pienempään paikkaan ja tehdä isojen töiden jälkeen pienempiä. Minulla se kuitenkin toimii juuri niin päin. Suosittelenkin jokaista kuuntelemaan itseään ja tekemään sitä, mikä oikeasti syvällä sisällä tuntuu oikealta ja unohtamaan yleisten normien ja yhteiskunnan odotusten luomat kuvitteelliset halut.

Katso Villen Kouvolan Lakritsille kuvaamat Erotu massasta -kampanjakuvat täältä. Kouvolan Lakritsin blogissa esitellään rohkeita, poikkeavia ja inspiroivia henkilötarinoita ihmisistä, jotka ovat uskoneet itseensä ja kulkeneet omaa polkuaan omista ja muiden epäilyistä huolimatta. Nämä ovat tarinoita ihmisistä, jotka ovat uskaltaneet erottua massasta.


Sopimusehdot ja Rekisteriseloste